Makkariprojekti

Otsikosta voisi päätellä aivan jotain muuta, mutta eipäs ajatella kaksimielisesti. ;) Moni on varmaan  viime aikoina Instagramissa nähnyt muutamia kuvia uudesta kaappiprojektistani. Mitäs muutakaan kivaa sitä voisi tehdä, kun maalailla mööbeleitä näin talviaikaan. Kalkkimaali on siitä hyvä, että se ei haise, joten ei haittaa, vaikka maalailee sisätiloissa. Ja se kuivuukin hetkessä, niin että pääsee saman päivän aikana laittamaan tavaroita jo tason päälle. Näin malttamattomille se on kyllä hyvä vaihtoehto.

Kalkkimaalistahan ollaan montaa eri mieltä. Ja sekös on saanut aikaan keskustelua mm. Facebookin eri ryhmissä. Ja yleensäkkin huonekalujen maalaamisesta keskustellaan siellä sekä puolesta että vastaan. Tämä kaappi oli sen verran jo huonokuntoinen, että sen uskalsi maalata. Muuten kyllä harkitsen tarkoin maalaamista. Hyväkuntoinen alkuperäisessä ulkoasussaan oleva huonekalu on kyllä kaunis, enkä uskaltaisi mennä maalaamaan. 

Tämän projektin myötä tuli ostettua makkarin sänkyyn uusi päiväpeitto ja koristetyynykin. Makkari on sisustettu hempeästi ja kun meillä on vielä pikkuinen poika, säilytetään siellä vielä hänen lelujaan. 

Nyt on ollut iltapäivisin ihan valoisaa, mutta kyllä tuo hämäryys vaikuttaa näihin valokuviin tehden niistä sumeita ja epätarkkoja.

Sinne se sopii muiden kaappien kanssa samaan kastiin

värinsä puolesta. Olen valinnut värit hempeästä kukkatapetista.

Kaappivanhus oli maalattu ruskealla kiiltävällä maalilla.

Alkuperäinen pinta siinä alla on tiikkinen puuviilu. Sen ehkä

olisi voinut pelastaa, mutta hiominen olisi saattanut tehdä

hallaa tiikkipinnalle. Joistain kohdin se oli liimastaan irronnut

 ja pinnassa oli halkeamia. Päädyin siksi maaliin.

Lopuksi vahasin pinnan, että siitä tuli kulutusta kestävä.

Vaihdoin kaappiin somat pienet nupit.

Aiemmin olen maalannut tämän "mahalipaston".

Se oli myös maalattu samalla ruskealla maalilla kuin tämä
"uutukainen" lipasto. Olen molemmat saanut äidiltäni, kun
hän on hankkinut itselleen uusia vanhoja kaappeja, eikä
sitten ole ollut itsellä niille tilaa.
Tästä voit katsella lisää maalausprojektista.  

Pari vuotta sitten hankin seinälle tuollaisen seinävaatteen.

Olen ollut siihen ihan tyytyväinen, joten siinä se saa vielä olla.

Lapsena Tenavakerhosta ostettu Vaari-kirja on edelleen

lukukäytössä ja poikani lempparikirja.

Tästä voit lukea lisää tuuletinvalaisimen tuunaamisesta.

Mieheni lapsena lahjaksi saatu isompi menopeli sai kirpparilta

kaverikseen toisen puuauton. Nyt on molemmille omat.

Mikä johtoviidakko siellä kaapin alla lymyääkään!

Meillä on seinällä taulu-tv.  Yritin vaivihkaa piilotella niitä

taulun taakse - tosin huonolla menestyksellä.

Televisiot ei ole niitä kauneimpia kapistuksia,

mutta onhan se ihan mukava iltaisin katsoa tv:tä.

Kunpa sen kuvaruudun päälle saisi jonkun kätevän maisemakuvan

siksi aikaa kun sitä ei katsota! Miksi kukaan ei ole vielä

sellaista kehitellyt? Vai miten olisi jokin esirippu siihen eteen?

Vaikeaksi menisi! Kaappiinhan se olisi ihan kätevä piilottaa.

Tai tehdä siihen ympärille jokin sopivan kokoinen kaappi. 

Ja tässä lopuksi vielä kuva kaapista ennen ja jälkeen.

Pojan huoneesta

En ole tainnut täällä blogissa esitelläkään poikani huonetta, joka rempattiin noin parisen vuotta sitten -tai itseasiassa poika remppasi itse, mitä nyt joissain asioissa piti olla avuksi. Tämä huone on toiminut poliisin toimistona. Lattiat oli kuluneet toimistopöydän toiselta puolelta, jossa asiakkaat olivat istuneet. Ilmeisesti hermostuksissaan olivat jalkojaan liikutelleet istuessaan. 

Seinä maalattiin märkää märälle -tekniikalla. Tosi vaikea
saada seinän sävy taltioituna niin kirkkaana kun se onkaan.

Se on luonnossa hiukan intensiivisempi riippuen tietenkin valosta.

Kiinnitettiin seinälle ullakolta löytynyt puulaatikko.

 

 

Tauluteemoiksi poika valitsi kaupunkimaisemia.

 

Kirpparilta ostettu rulokaappi päätyi tänne huoneeseen.

Tässä pojan tarrataiteilua. Annoin luvan kiinnittää  ne
komeron  oviin. Kyllähän nuorten täytyy saada sisustaa
huonettaan mieleiseksi. Joskus niitä sitten irrotellaan ajatellen
 että mitähän sitä tulikaan luvattua.

 

 

Tässä siis lähtökohta. Ymmärtänette varmaan miksi poika
halusi muutosta ankeaan huoneeseen. Tässä jo aloitettu
repimään tapetteja seinistä suurella innolla.

Lattia maalattiin mustaksi. Sävy on Tikkurilan Tussi.

 

Ja taas tarroja. Tällä kertaa lattialla!

 

Näin jälkeenpäin ajateltuna musta lattia on tosi vaikea pitää

siistinä. Naarmut ja lika näkyy siinä tosi selkeästi!

 

Seinistä poistettiin pinkopahvit ja jätettiin pinta laudalle
"lämpimiltä' seiniltä. Seinän rakoon asennettiin led- värivalot.

 

Tapettikerroksia oli monta,
joten repimisessä menikin aikaa.

 

Komerot olivat ennen kellertävän beiget.
Maalattiin ne valkoisiksi.

Lattia käsiteltiin ennen maalausta kidesoodavedellä.

Patteri maalataan vielä jossain vaiheessa mustaksi.

Tässä pojan tennarit ja maalaustalkoot.

 

Ja onpa huoneessa rakennettu joskus mankiakin.

Poika käytti penkin päällyseen vanhaa ruskeaa käsilaukkuani.

Onpa hänkin hokassut esineiden hyöty- ja uusiokäytön.

Täältä vanhasta blogistani voit käydä lukemassa tarkempia työn vaiheita.

Retroradio ja sille uusi väri

Viikolla tuossa eräänä päivänä tartuin pensseliin ja tein jotain josta joku voisi kauhistua. Värittelin putkiradion siniseksi. Mutta jos joitakin nyt kauhistuttaa, niin lohdutukseksi voin kertoa, että tämä radio oli maalattu ruskealla maalilla kun sen löysin. Maalikerroksen alta voisi kyllä kaivaa esiin vielä tiikkisen pinnan, mutta se hetki ei ole vielä. Sininen väri on vesiohenteista, joten se on helppo ottaa pois jos niin joskus haluaa tehdä.  Aikoinaan olin levittänyt ruskean maalin pintaan valkokalkkivahaa, joten siitä tuli harmahtava.  

Tämä valkokalkkivaha on ollut erittäin riittoisaa - eikä pohja vieläkään näy.

Taulu sai samalla sinisen taustan.

Ja laitanpa tähän vielä loppuun radiosta kuvia ennen: 

Mitä mieltä te olette kalusteiden maalaamisesta?  Joskus jokin esine on jo valmiiksi maalattu, joten sellaisen kohdalla en surkuttele maalata, mutta yritän kunnioittaa joitain tosi vanhoja kalusteita, jotka on patinoituneet ajan saatossa. Niihin en uskaltaisi mennä koskemaan. Pidän hyvin paljon esineistä ja huonekaluista niiden alkuperäisessä asussaan. Mutta joskus on aika tehdä rohkeitakin päätöksiä. Ja onneksi maalin kuitenkin saa vielä pois jos joku joskus vielä niin haluaa. Kalusteissa näkyy monesti monia eri maalikerroksia, eli kautta aikojen niitä on myös maalattukin. Mutta alkuperäinen retroradion pinta on tiikkinen, joka on kyllä tosi kaunis!