Pianotarina

 Joskus pienenä tyttösenä kävin pianotunneilla. Taisinpa päästä aloittamaan jo sitä punaista ns. "vaikeampaa" vihkoa. Mutta soitto loppui lyhyeen kun olisi pitänyt mennä esiintymään. En ollut mielestäni valmis soittamaan juuri opittua vaikeaa kappaletta ja muutenkin kun ujo olin siitä ei olisi tullut mitään. Pianotunnit jäivät sitten siihen opettajan toimesta. Kyllähän se pisti harmittamaan ja harmittaa kyllä vielä tänäkin päivänä. Mutta eipä hätää, onhan tässä vielä aikaa opetella ja etsiä ne nuottivihkot. Olen aina haaveillut omasta pianosta. Flyygeli olisi kaunis
- jos vaan tilaa olisi.
Täällä ensimmäisessä blogissani leikekirjassa  (klck) on paljon haaveitani. Silloin kun Pinterestistä ei vielä ollut tietoakaan, keräilin lehdistä leikekirjaan haavekuvia.
Ja siellä nämä minun pianohaaveenikin esiintyy. 

Menneenä viikonloppuna pianohaaveeni sitten toteutui. 

Tori.fi -  annetaan - osastolta löysin sattuman kaupalla kauniin pianon.

En varsinaisesti pianoa etsinyt vaan käyn aina silloin tällöin katsomassa mitä kivaa tuolta ilmaiselta puolelta löytyisi. Ja aika paljon siellä on ollutkin ihan hyviä juttuja annettavana.

Soitin sitten pianon antajalle mutta jostain syystä numero ei toiminut.

Unohdin asian viikoksi. Piano oli annettavana aina vaan eikä sitä kukaan ollut  hakenut pois.
Päätin sitten laittaa viestiä viestitoiminnon kautta. Sain yhteyden pianon antajaan ja sovittiin haku. Niin eihän se piano tietenkään ihan ilmaiseksi tullut. Polttoaineet ja kantoapu maksoi. (Tutut kantajat eivät pyytäneet rahaa mutta halusin vaivanpalkaksi antaa.) Ja enhän kehdannut sitä ihan ilmaiseksi ottaa vaan laitoin miehen mukana viemisiä pianon luovuttajalle.

Pianoa lähti tästä hakemaan kolme riskiä miestä. Tiedettiin että se painaisi paljon koska on täyspuuta ja painaahan sen sisällä oleva koneistokin jotain. Eikä urakkaa helpottanut yhtään tieto siitä että se pitäisi kantaa toisesta kerroksesta alas. Stressasin aivan kauheasti kantajien puolesta. Onneksi en mahtunut autoon kyytiin ettei tarvinnut nähdä sitä tuskan hikeä mikä siellä paikan päällä on varmasti ollut. Ainakin miesten kertoman mukaan oli aika kinkkinen tehtävä. Ja tunti siinä taisi mennä että se piano saatiin autoon. Matkoihinkin meni yhteensä neljä tuntia.
Elikkäs koko päivähän siellä heillä vierähti.

Täällä päässä oli kantajia kaksi lisää. Onneksi ei tarvinnut nousta kuin yhdet portaat. Huonona vitsinä vielä heille heitin että pitäisiköhän sittenkin viedä piano yläkertaan. Olin katsonut paikan kuitenkin valmiiksi olohuoneesta. Ja sieltä se nyt lopullisen paikan sai.

Ensimmäiseksi ihastuin pianossa näihin kauniisiin kaiverruskuvioihin.

Pianopenkistä aion irroittaa tuon päällisen ja jättää puulle tai sitten

päällystän sen nahkalla ja koristekalustenauloilla.

Pianon historiasta en tiedä eikä tiennyt sen antajakaan. Olisi kiva tietää kuinka vanha piano on.

Netistäkään googlettamalla ei paljon tietoa löydy.

Jaahas. Ja heti löysi pianon päälle tavarat paikkansa. Kyllä se on vaan vaikea päättää missä mitäkin tavaraa pitäisi. Toin salista vanhan jalkalampunkin kun saliin sain toisen haaveilemani jalkalampun. 

Vanha piano on nähnyt elämää ja sillä on varmasti soitettu koska koskettimet on kuluneet ja kellastuneet. Mutta kauniilla tavalla. Ja onhan siinä kulumia muutenkin mutta se tuo särmää.

Piano vaatii virittämisen. Moni kosketin soittaa kahta sävelmää. Eli tehtävää vielä löytyy.

Sohva siirrettiin ikkunan alle. Onneksi tilaa vielä jäi.

Pulpetin päällys siivoutui yhden kynttiläjalan verran.

Ensimmäinen ilta meni soitellessa ja palauttaen nuotteja mieleen ja  tietenkin pianoa ihmetellen ja ihaillen. Kyllä saa tehdä työtä että nuotit taas opettelee. Se tuntuu jopa vaikealta! Olen enemmänkin korvakuulolla soittaja. Ja kappaleet vain jää mieleen niin että helpommissa kappaleissa ei tarvitse nuotteja. Tavoitteena olisi vielä opetella Fur Elise ja Myrskyluodon Maija. En päässyt niihin asti vielä siinä punaisessa soittovihkossa. Sellainen oli tämän pianon tarina.

Kunpa tietäisin sen tarinaa vielä lisää.

Soittamisiin!